Olen 24-vuotias, toistaiseksi sairaslomalla oleva sosiaalialan opiskelija, jolla on aina ollut vaikea suhde ruokaan. Kotoani saatu kasvaus, tavat ja tottumukset koskien ruokailua ja syömistä ovat olleet pahasti pielessä. Perheessäni ei juuri koskaan laitettu ruokaa, säännöllisistä ruoka-ajoista ja yhdessä syömisestä puhumattakaan. Joulu taisi olla ainoa kerta vuodessa, kun syötiin koko perhe samaaan aikaan ruokapöydän äärellä. Kotona oli aina lupa syödä nälän yllättäessä kaikkea mitä kaapistä löytyi. EIkä tarvinnut edes olla nälkä. Sai syödä aina kun teki mieli. Kukaan ei neuvonut, ohjannut tai kieltänyt.
Ala-asteella keitin koulun jälkeen itselleni vedenkeittimellä nuudelit ja lämmitin mikrossa pizzaa. Iltaisin join monta lasillista kaakaota. Ylä-asteella ja lukiossa saatoin istua yksin omassa huoneessani ja ahmia mahan täydeltä kaikkea, mitä keittiöstä löytyi. En tuntenut syyllisyyttä siitä mitä söin tai kuinka paljon söin.. pastaa, nuudeleita, pakastepizzaa, pullaa, keksejä, sämpylää, leipää, suklaata, irtokarkkia, mehua, kaakaota ja roskaruokaa. Muistan, kuinka linnottauduin pertajantai iltaisin huoneeseeni, mukana litran mehupurkki, kokonainen sämpyläpussi ja iso fazerin sininen..
Kaiken sen ahmimisen (oksentamatta, juurikaan liikkumatta), tasapainottoman ja epäterveellisen ruokavalion seurauksena painoa kertyi niinä vuosina aika lailla, vaikka olinkin lapsuudesta asti ollut pyöreä, aina hieman ylipainoinen.
Ahmiminen ja epäterveellisen ruuan mättääminen loppui, kun täytin 20. Muutin pois kotoa, tuntemattomaan kaupunkiin yhdessä poikaystäväni kanssa. Aloitin sosiaalialan opiskelut korkeakoulussa ja opettelin ensimmäistä kertaa elämässäni laittamaan itse ruokaa. Mitä kaikkea makaronilaatikkoon laitetaan, miten siskonmakkarakeitto keitetään, sämpylät leivotaan, lohi paistetaan ja vihannekset pilkotaan.
21-vuotiaana elämäni muuttui tehtyäni positiivisen raskaustestin. Esikoisen synnyttyä toukokuussa 2011 aloin ensistä enemmän kiinnostua terveellisestä ruuasta, ruoka-aineista ja ruuan laitosta. Tutkin tuoteselosteita, luin pakkausmerkintöjä, etsin tietoa, luin artikkeleja ja lainasin reseptikirjoja.
Tuota aikaa muistellen minut valtaa haikea tunne. Tuolloin olin onnellinen.
Minusta oli juuri tullut äiti pienelle pojalle ja elämä tuntui hymyilevän. Näin ystäviä, imetin, nauroin, kävin mökkeilemässä, työntelin vaunuja kesäisellä rannalla, söin terveellisesti ja painoni tippui.
Saavutin ensimmäistä kertaa elämässäni normaalipainon.
Kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan suunnitelmien mukaisesti. Hyvältä vaikuttava ja terveellinen innostukseni ruokaan karkasi käsistä. Nuoruudessa sairastamani masennus palasi. Vauvavuosi oli kaikesta onnellisistä hetkistä huolimatta väsyttänyt minut. Olin loppuun palanut, uupunut, itkuinen, väsynyt ja ahdistunut.
Ai miten innostukseni terveelliseen ruokaan karkasi käsistä? Siten, että ensin tuli kasvisruoka ja siitä gluteeniton ruokavalio.. kalorien laskeminen, painon seuraaminen, painon tippuminen, kielletyt ruuat, sallitut ruuat, tuntien laskeminen, ruuan jatkuva ajatteleminen, syyllisyys, vatvominen, ahdistuminen, pelko, sosiaalinen eristäytyminen, itkeminen, yksinäisyys, pelko...
Nyt, reilu kaksi vuotta myöhemmin painoni on vaikean alipainon puolella ja minulla on anoreksia.
